Näkökulma tietoisuustaitoihin

Tietoisuustaitoja eli mindfulnessia on pyritty viime vuosina integroimaan yhä enemmän mm. arkeen, parisuhteeseen, perhe-elämään, työelämään ja kaikkeen mahdolliseen. Mutta miksi? Mikä tekee tietoisuustaidoista niin kuuman aiheen, että sitä tulee kaikkialta ja tarjotaan ratkaisuksi milloin mihinkin ongelmaan?

Vastausta voidaan etsiä - ei välttämättä niinkään tieoisuustaidoista sinänsä - vaan ennemminkin ongelmien luonteesta. Meillä kaikilla on oma strategiamme miten selviämme erilaisista isoista ja pienistä ongelmista joita kohtaamme vuosien mittaan. Nämä strategiat juurtuvat automaattisiksi prosesseiksi, joita erilaiset triggerit laukaisevat. Ne kehittyvät ja muuttuvat vuosien mittaan, mutta tärkeimmiltä osiltaan ne pysyvät hämmästyttävän muuttumattomina jopa vuosikymmeniä. Nämä alunperin hyödylliset ja tarpeelliset strategiat muuttuvat kuitenkin erilaisissa olosuhteissa epätarkoituksenmukaisiksi ja jopa vahingollisiksi reagointitavoiksi eli skeemoiksi. Skeemojen voima on nimenomaan siinä, että ne ovat automaattisia eli tietoinen mieli ei ehdi prosessiin mukaan lainkaan, vaan epätarkoituksenmukainen toiminta on jo käynnissä ennen kuin mieli tajuaa mitä tapahtuu.

Tietoisen läsnäolon ja yleisesti tietoisuustaitojen harjoittelulla voimme puuttua prosesseihin, joihin meillä ei tunnu muuten olevan voimia tai mahdollisuuksia vaikuttaa. Koska skeemojen voima on automaatiossa, pelkkä skeeman tiedostaminen usein riittää. Skeemaa ei tarvitse edes yrittää muuttaa vaan se muuttuu väistämättä tiedostamisen vuoksi. Automaattisen prosessin sijasta meillä onkin valinnan mahdollisuus. Sen jälkeen voimme valita joko uuden toimintatavan tai mahdollisesti vanhan jos se tuntuu oikealta.


Yksi keskeisistä tietoisuustaidoista on hahmottaa mihin voi vaikuttaa, mihin ei

Vaikka kuinka harjoittelisimme, se ei muuta todellisuutta. Onneksi meidän oman elämämme kannalta tärkeä asia onkin miten koemme ympäröivän todellisuuden ja miten päätämme käyttäytyä sen perusteella, ei suinkaan se millainen todellisuus varsinaisesti on. Yksi ahdistuu asiasta joka toiseen ei vaikuta lainkaan, kolmannelle taas esimerkiksi pedanttisuus on tärkeää, ja sen vuoksi hän käyttäytyy sen mukaan. ja neljättä ei haittaa vaikka asiat eivät ole aivan täysin reilassa. Vaikka meistä tuntuu että esimerkiksi konfliktitilanteessa meillä on täysi oikeus käyttäytyä siten kun meistä tuntuu, voimme kuitenkin valita toisin, jos ensisijainen käyttäytyminen aiheuttaa lisää ongelmia. Käyttäytymällä samoin kuin muutkin, vahvistamme vallalla olevaa tapaa. Tämä on hieno asia silloin kun hyvä draivi ja meininki, mutta kriisin tullessa destruktiivista ja pahoinvointia lisäävää.

Tietoisen läsnäolon harjoittelu on onneksi helppoa eikä vaadi välttämättä edes aikaa, vain päätöksen tekemisestä. Kyse on enemmän tekemisen laadusta kuin siitä mitä tekee. Esimerkiksi pyykkiä ripustaessa, kahvia juodessa tai kukkia kastellessa voi päättää keskittyä toimintaan sen sijasta että miettisi jotain muuta. Voi keskittyä jonkin aistin tuomaan informaatioon, esimerkiksi voi kuunnella huoneen ääniä, tarkkailla kaupungin arkkitehtuuria, tunnustella penkkiä pakaroiden alla tai maata jalkojen alla. Mitä enemmän toistoja tekee, sitä helpompi on livahtaa tietoisen läsnäolon tilaan ja sitä helpommin osaa olla tietoisessa tilassa myös silloin kun sitä tarvitaan esimerkiksi erilaisten triggereiden laukaistessa skeemoja. Ilman harjoittelua helpoissa tilanteissa voi tuskin toivoa osaavansa taitoa vaativammassa tilanteessa.

Yksi tietoisuustaitojen perusoivalluksia on omien ajatusten ja tunteiden tunnistaminen ajatuksiksi ja tunteiksi sekä niiden hyväksyminen. Ne ovat mitä ne ovat. Sen jälkeen voimme oivaltaa, että meidän ei tarvitse toimia niiden mukaisesti, vaan voimme itse valita mitä teemme ja kuinka käyttäydymme, vaikka tunteemme ja ajatuksemme sanoisivat mitä. Se tuo uudenlaisen kontrollin omaan elämään. Emme enää ole tunteidemme renkejä, vaan olemme ottaneet paikkamme isäntänä omassa elämässämme.

Mindfulness (Baer et al.):

  1. osa-alue: Havainnointi (observing): Huomion kiinnittämistä asioiden, havaintojen ja kokemusten eri puoliin (aistihavainnot, kehon tuntemukset, mielen sisäiset tapahtumat).
  2. osa-alue: Kuvaileminen (describing): Tunnistetaan ja sanoitetaan havaintoja ja kokemuksia.
  3. osa-alue: Tietoinen toiminta (acting with awareness): Pidetään tietoisuus ja keskittyminen tekemisessä.
  4. osa-alue: Ei välitöntä reaktiota ajatuksiin ja tunteisiin (non-reactivity to inner experience): Ajatusten ja tunteiden voi antaa tulla ja mennä ilman takertumista.
  5. osa-alue: Arvostelematon suhtautuminen kokemuksiin (non-judging of experience): Omia tunteita ja ajatuksia ei tarvitse arvottaa hyviksi tai huonoiksi (pahoiksi).

Lisätietoa esim. www.oivamieli.fi sekä www.mielenhuolto.fi

Tämän blogin asiantuntija on Tullinkulman Työterveys Oy:n työterveyslääkäri Pasi Laurén, LL